Näköjään jo kuukausi sitten Myllylahti-kustantamo on ilmoittanut alkavansa kaupata oheisen näköistä e-kirjojen lukulaitetta nimeltään BeBook. Hintaa sillä on 288 euroa.
Tarjonta, mukana tulevien monikielisten kansainvälisten lisäksi, näyttää kattavan toistaiseksi kolmisenkymmentä kotimaista, Myllylahden kustantamaa dekkaria. Jotka ainakin toistaiseksi toimitetaan maksamisen jälkeen sähköpostilla.
Vastapainoksi kävin vilkaisemassa mitä toinen Suomessa toimiva lukulaite Sony Reader maksaisi, ja Amazonin hinta sille oli 275 dollaria, joten sen hankintahinta olisi halvempi. Mutta, ja aika iso sellainen, on siinä että Sony välittää aineistoja vain oman vanhan musiikkikauppansa (sen jonka iStore on jo lyönyt laudalta) tekniikoita hyväksi käyttäen. Siitä vain on se surkuhupaisa seuraus, että aikaa sitten tekijänoikeuksista vapautuneet klassikot maksavat jälleen jopa yli 10 dollaria. Vaikka ne voi tallentaa netistä, kuten Project Gutenbergistä, aivan vapaasti. Tuo BeBook voittaa siis tältä osin Sonyn, koska se ei rajoita latauslähdettä, ja näyttää tuntevan ison joukon tiedostomuotoja.
Oikeastaan ihan mielenkiintoista. Luullakseni Myllylahti on myös valinnut oikean genren. Sillä jos ostaisin laitteen, on myös melko varmaa, että lataisin siihen erityisesti niitä kirjoja, jotka lukee ehkä vain kerran. Kuten joitakin dekkareita. Hömppä olisi toinen vastaava. Ja kesämökkikäyttöön 30 dekkarin paketti yhdellä lukulaitteella voisi olla mukavan kevyestikannettava ajatus.
Ilmeisesti näidenkin vehkeiden kanssa on käytävä sama sota läpi kuin mp3-laitteiden kanssa, jonkun on perustettava jakelupalvelin, ja Suomen kokoisessa maassa tarvitaan ilmeisesti kustantamojen yhteistyötä, ennen kuin elektroninen kirja voi levitä.
Mutta että vaihtaisi koko kirjastonsa sähköiseksi muistikorttien palapeliksi (vrt. disketteihin, muistitikkuihin, kameran muistikortteihin), joista ei koskaan tiedä mitä jollakin kortilla on. Kortilla, joka päätyy legolaatikkoon, koiran hampaisiin, joka tipahtaa kaapin taakse – ja jota ei voi asettaa kirjahyllyyn.
Kirjahylly kun on sisustuselementti. Minulle myös miellyttävä, huonetilaa pehmentävä elementti, ja kirjanselkämysten katselu tuottaa tiettyä mielihyvää. Nimet ja kannet tuovat mieleen kaikenlaisia lukukokemuksia. Ja se kaikki on lopulta tärkeintä, muista seikoista ei niin väliä.
Silti lukulaitteessa on joitakin hyviä puolia. Joten ei sille ainakaan pidä sanoa ei koskaan.
5 vastausta tähän mennessä ↓
Jukka // heinäkuu 11, 2009 at 7:07 ap
Jos tommonen lukulaite olisi ikuinen, tai sanotaan, että se pysyisi käyttökunnossa ja säilyttäisi tiedostonsa vaikka 25 vuotta takuuvarmasti, ei kyllä olisi mitään syytä täyttää kotiani enää paperitavaralla.
Mutta kun tietää, että huononnusinsinöörit kaikkialla miettivät päänsä puhki sitä, miten laitteet saadaan hajoamaan kaksi kuukautta takuuajan umpeutumisen jälkeen…
Ofelia // heinäkuu 11, 2009 at 1:37 ip
Minun on pakko saada pitää paperisia kirjoja hyllyssäni. Ilmeisesti pidän niistä esineinä jo niin paljon, koska ostelen niitä enemmän kuin ehdin lukea… Tuntuisi hassulta pitää käsissään jotain lukulaitetta, jos lukee romaania. Mutta mistäs sen tietää, mihin maailma menee. Tosin en kyllä jostain syystä mitenkään usko perinteisen kirjan katoavan.
HannaH // heinäkuu 11, 2009 at 3:28 ip
Jukka: Huononnusinsinööri
Kuulostaa suoraan Harry Potterin tyyliseltä. Mutta tottahan tuo, laitteiden kehityskaari menee jokseenkin niin, että ensin ovat beta-versiot, joissa on kaikenlaisia kehityskohteita, sitten tulee 1-2 kpl kohtalaisen toimivia ja kestäviäkin tuotteita ja nämä sitten luovutetaan huononnusinsinööreille.
Sekin tuossa laitteessan on niitä huonoja puolia, että kuvista ja piirroksista ne eivät vielä selviä, – eivät siis ole hyviä lasten- ja nuortenkirjoissa.
Ofelia: Kiitos kommentista! Sama vika minulla, lukemattomia on välillä aivan liian monta, mutta joitakin uusia tulee ostelluksi kuitenkin, koska nehän häviävät kuitenkin markkinoilta vuodessa, joten … minkäs teet, ellei sitten hanki kaikkia antikvarikappaleina. Voisi se silti jossakn toimia, lukulaitekin. Silti, paperi on silmille ystävällisempi kuin mitkään sähköiset pohjat.
korianteri // heinäkuu 11, 2009 at 6:55 ip
Jossain matkalla tuo voisi kyllä olla kätevä: ei paina pajlon eikä rutistu laukussa. Mutta näin loma-aikaan tulee myös mieleen: entä jos se putoaa veteen? Tavallisen kirjan saa sentään kuivatettua, mutta mitenköhän tuolle käy :=/
HannaH // heinäkuu 12, 2009 at 10:30 ap
Hei Korianteri! Joo, totta puhut. Yksi sopiva kolahdus rantakallioonkin voisi tehdä pahaa jälkeä, vedestä puhumattakaan. Kun taas tämä hauraankestävä paperiliittymä sietää pääosin nekin, kunhan ei liottamaan ruveta. Tulessa sen sijan palavat kummankin totuudet.