Marrasjuttu

Syyspuolen luonnollinen juoksu on edennyt martoon kuuhunsa. Sitä edelsi sadonkorjuu ja uuden viinin käyttäminen. Luonto pisti bileet pystyyn, kirjavoi puut ja pensaat punakeltaisella ja päästeli vähitellen turhien lehtien paineet oksiltaan. Ja niin kuin useasti juhlien jälkeen, seuraa marraskuu, päätä pakottaa ja mielikin on vähän matalana. Mitäpä siis luontoäitikään muuta voisi kuin painua nukkumaan ja vetäistä valkoisen viltin niskaansa.

Niin, marraskuustakin voi löytää sen sympaattisen, ymmärrettävän puolen,  jopa tällaisen sumeanpimeän lauantain illassa.

Tai sitten sitä voisi kuvata kuten eräs työkaverini, asiaankuuluvaa kerronnallista särmää unohtamatta: “marraskuussa pitäisi vain kääriytyä peittoon, syödä suklaata, katsella telkusta emmerdalea ja lukea .. kalojen taudeista!”

Pakko myöntää rajoittuneisuuteni noin vaativan luettavan edessä.  Siksipä päädynkin tutkimaan lakkautettavan kirjaston hyllyjä, josko sieltä löytyisi kotikirjastoon jotakin kevyempää. Kaupungin veronmaksajien tuen ansiosta kirja kotiutui sieltä kahvikupillisen hinnalla, vaikka  virkistää mieltä paljon kofeiinilatausta kauemmin.

Sinne siis, vaikka tunnelma on marras kuin loppuunmyynnissä. Eikä tämä valitettavasti ole kaupungissa edes mikään kerran elämässä tapahtuma, kaupunki lakkauttaa kirjaston kerran vuodessa, parhaana kaksi. Pakko myöntää, että lakkauttaisin mieluummin johtajanpalkan vuodessa – eivätkös ne jääkiekossakin vaihda valmentajaa, kun menestys jää päiväuneksinnaksi. Taitavat firmoissakin vaihtaa toimitusjohtajaa. Mutta kaupungissa, ne lakkauttavat kirjaston, sitten päiväkodin, koulun, terveysaseman -  ja lisäävät johtajia.  Mutta minkäs teet, paitsi kartutat kotikirjastoa, pysyttelet terveenä ja olet hankkimatta lapsia. Sittenpä kaupungilla onkin enää vain kaupungin”isiä”.

Tuumasta toimeen, seitsemän opuksen kautta. Vain yhden näistä olen aiemmin lukenut, joten edessä lienee löytöjä. Alla sieltä täältä netistä poimittuja lausahduksia, kirjoista, kirjailijalta tai arvostelijalta.

T.S. Eliot: Autio maa – “Sodan murjoma ihmiskunta kävelee johtajiensa perässä sodasta sotaan, häviää ne kaikki. Jos se jatkuu, niin jokainen maa autioituu.”

Niinpä, ja jos moderni runo kiinnostaa, täältä ehkä pitäisi aloitella. Plus että tämän jälkeenhän kaikki tiesivät, että huhtikuu se kaikkein julmin kuukausi oli, eikä mikään marraskuu.

Minette Walters: Kuvanveistäjä,

“Walters ei myöskään usko, että rikosromaanin tehtävä on vakuuttaa, että oikeus aina toteutuu. Waltersin mukaan tämä tarkoittaa, että hänen tarinoissaan ei ole mitään mukavia ja kotoisia henkilöitä ja maailma jonka hän luo on harvoin miellyttävä. Häneltä on kysytty usein, että minkä vuoksi hänen kirjoissaan ei ole mukavia, tavallisia ihmisiä ja hän on vastannut kysyjille, että mukavat, tavalliset ihmiset eivät tapa toisiaan.”

Toinenkin syy tämän ostoon oli. On kolme naisdekkaristia, joilta ostan suunnilleen kaiken mitä vastaan tulee ja jota minulla ei vielä ole. Ne kolme ovat Minette Walters, P. D. James ja Sara Paretsky. Jostain kumman syystä viimeistä heistä ei viime vuosina ole enää käännetty suomeksi. Johtuisikohan siitä, että Paretsky antoi päähenkilönsä vakiintua yhteen mieheen.

Edith Wharton:  Viattomuuden aika

“Jos tykkää noista englantilaisista klassikoista, joissa on romantiikkaa tyyliin Ylpeys ja ennakkoluulo niin tykkää tuosta Viattomuuden ajastakin.”

Whartonin elämäkertatiedoista poimittua:

“Vuonna 1885 Wharton meni naimisiin itseään 13 vuotta vanhemman bostonilaisen Edward Whartonin kanssa. He asuivat yhdessä 28 vuotta, mutta avioliitto ei ollut onnellinen. Edith haki eroa vuonna 1913 miehensä aviorikoksen vuoksi. Vuonna 1911 Wharton muutti erilleen miehestään ja asettui asumaan Ranskaan,  jossa hän vietti loppuelämänsä.”

- Siispä, olisikohan siinä romaanin aines, muutettavat muuttaen.

Gao Zingjian: Vapaan miehen raamattu,

“Vaikka ihmiset eläisivät kuin hyönteiset, myös hyönteisellä on arvokkuutensa, eikä sitä voi kukaan siltä viedä.”

“Gao pohtii vapauden ja sitoutumisen problematiikkaa, erityisesti suhteessa naisiin, mutta myös suhteessa politiikkaan ja arvoihin niin Kiinassa kuin lännessäkin.Hän päätyy vapauden puolelle ja välttää asettumasta minkään ismin palvelukseen. Hän ei ole kiinnostunut perinteisestä ydinperheestä ja perhe-elämästä. (Kulttuurivallankumouksen aikana hänen vaimonsa yritti ilmiantaa hänet.)”

Allende Isabel:  Ääretön suunnitelma,

“Ääretön suunnitelma  on edelleen Allenden paras kirja.”

Olen aiemmin lukenut kolme Allenden teosta, Henkien talo niistä parhaana. Sen myötähän Allende liitettiin eteläamerikkalaiseen maagisen realismin kirjoittajiin. Vastapainoksi Allende on sanonut, että se kylläkin johtuu vain siitä, missä kirjailija on sattunut syntymään – jos Kafka olisi syntynyt Etelä-Amerikassa, häntä kai kutsuttaisiin realistiseksi kirjailijaksi.

Fredrik Lång:  Kärsivä mies ei rakastu,

“Huumorilla ja viisaudella, hellyydellä ja surulla sekä itseironialla hän kuvaa rakkautta ihanteisiin ja rakkauden ihannointia.  Hänen viimeisin romaaninsa ‘Kärsivä mies ei rakastu’ on terävä ja viihdyttävä moderni moraliteetti.”

Kas siinä kirja, joka onnistui olemaan kiinnostava, vaikken tiedä siitä mitään. Enkä kirjoittajastakaan, joka taitaakin olla vähemmän kiinnostunut esillä olemisesta.

Søren Kierkegaard: In vino veritas

‘Such works are mirrors. When a monkey peers into them, no Apostle can be seen looking out.’

- Mitäpä siihen voisi lisätä